” Ovatko kaikki maksaneet? Har alla betalat?” istuskelin matkamökissäni Joonan polvilla junassa kun kasvatustoimen aina hassut ihmiset porhalsivat vaunuun kysellen moista antiikkista rahastajan kysymystä. Sulevilla ja Kirsikalla oli päässään vihreät suikat, ja he juttelivat hassuja kaikkien kanssa, jakoivat jotain esitettäkin ja sitten rapsuttelivat minua pitkään. Annoin vastalahjaksi parasta kehräystä. Minulle solmittiin kaulaan vihreä rusetti, jossa oli hieno lehtikuvio. Juna nytkähti liikkeelle ja matka alkoi, olimme matkalla Joensuuhun kirkkopäiville, vihdoin! Koko kevään oli pappilassa puhuttu näistä päivistä, suunniteltu mitä kaikkea kukin runsaasta ohjelmasta haluaa kokea, milloin tavattaisiin Hänen Pyhyytensä patriarkka ja vaikka mitä. Oli jopa kehdattu ehdottaa, että minä jäisin kaupunkiin - mutta silloin sähisin sen verran purevasti, että johan uskoivat ja niin Joona otti minut kontollensa.

Me yövymme Mustapartaisen serkkujen luona - siellä saakin aina tuoreita piiruida, nam. Mustapartainen ja Emäntä nukkuvat hotellilla, ja seurakunnan lapset ja nuoret koululla ONL:n vuosijuhlien puitteissa. Sinne ei kuulemma saa ottaa edes sivistynyttä kissaa mukaan, vaikka minä osaan nukkua oikein sievästi makuupussissakin.

” Hei, täällä on kissa!” kuulin samassa.  ”Niinpä onnii, onpas lutuunen, kisu hei, miepä otan siut syllii!” ja samassa joku tytön tyllerö kisnappasi minut - melkein säikähdin. No, onneksi hän osasi silittää ja rapsuttaa hienosti eikä lässytellyt makeuksia. Mutta toki paikalle tuli aikuisiakin.” Tämähän on Mustapartaisten kissa, missähän Joona on”, ihmetteli paikalle sattunut isä Paavali, josta pidin todella paljon - kelpo mies, joka huristeli hienolla moottoripyörällään joskus meillekin asti kylään. Joona löytyi, ja niin minä jouduin isäntäni varmaan otteeseen. ” Vai olit sinä tullut tänne omin päin, heh heh, aika epeli! Mutta kyllä sinut täytyy nyt viedä takaisin Mähösille.” Ja niin minun iltani vuosijuhlilla päättyi siihen.

Lauantaiaamuna olin leikkinyt jo aimo kauan ennen kuin laiskat ihmiset viitsivät nousta aamiaisellensa, joka olikin runsas ja herkullinen - otin toki maistiaisia vastaan. Mähösen Taavi ja Outi olivat hekin lähdössä tänään kirkkopäiville, kuulemaan patriarkan puhetta. Minut meinattiin jättää taloon, mutta sitten Taavi ehdotti, että minut otettaisiin sittenkin matkamökissäni mukaan, olihan patriarkka erityisen eläinrakas ja suuri luonnonystävä ” Tokkopa se sitä Parttoloomeosta haettaa, että tulllee yks kolliki kuuntelemmaa” sanoi Taavi asetellessaan minua mökkiini.

Joensuun Areena oli täynnään ihmisiä, ja kukaan ei paheksunut minun mukanaoloa, pikemminkin sain paljon huomiota tutuilta ja tuntemattomilta. Joona sanoikin, että kirkkopäivien mukavinta antia on tavata ystäviä ja tuttuja eripuolilta Suomea. Olin samaa mieltä.

Partriarkka aloitti puheensa yleisellä tervehdyksellä ja kovasti tuo kertoi tykkäävänsä Suomesta ja meidän pienestä kirkostamme. Hänen puheensa oli hieno, en toki ihan kaikkia koukeroita ymmärtänyt ja taisinpa torkahtaakin hetkeksi, ihmiset olivat ihan haltioissaan patriarkan puheesta. Onhan hän näin kissansilminkin hyvin isällinen ja turvallisen tuntuinen, miksei sitten viisaskin.

Mähösillä nautitun lounaan jälkeen torkuin hyvät tupluurit ja sitten oman tassun oikeutta käyttäen tepastelin taas koululle, olin kuullut että patriarkka tulee sinne tapaamaan lapsia ja nuoria, halusin nähdä hänet itsekin. Koululla oli sellainen tohina, ettei kukaan viitsinyt estellä minua. Ihmiset eivät ole niin valppaita muutenkaan, kuin luulevat, ja niin pääsin auditorioon ihan lavalle istumaan kukkasten viereen. Patriarkka saapui, häntä tervehdittiin lapsikuoron kauniilla laululla ja kukkasin, vanavedessä purjehtivat saliin muut vierailevat piispat ja arkkipiispa Leo komeassa valkoisessa päähineessään. Patriarkka puheli lapsille hyvän tovin, kauniita ja viisaita sanoja, joita kuuntelin ihan mielelläni, varsinkin kun Hänen pyhyytensä puhui kreikkaa. Oli ilo huomata, kuinka ymmärsin sitä vielä ihan mukavasti. Onneksi nunna Kristoduli käänsi puheen kreikkaa taitamattomille ihmislapsille. Lämpö ja patriarkan turvallisen lämmin puheensorina tekivät minulle taas tepposet, ja nukahdin hetkeksi.

Heräsin siihen, kun kansa kohisi patriarkan ympärillä, ja hän nappasi syliinsä tutun näköisen tyttösen - Joonan kummitytön. Tyttönen oli nukahtanut kuulemma hänkin, ja huomasin, kuinka Joona ei ollut ainut, jonka silmäkulmaan tuli liikutuksen kyynel.  Patriarkka puhui erityisen kauniisti juuri tälle lapsoselle. Samassa Joona huomasi minut ja virnisti leveästi. Lopuksi patriarkka jakoi lapsille ikoneja ja sitten Joona tuli jonon viertä, nappasi minut syliinsä ja sitten sitä mentiin Hänen pyhyytensä eteen! Joona selitti, kuka on ja kuka minä olen, ja niin sain minäkin patriarkaalisen rapsutuksen sekä siunauksen. Patriarkan katse oli niin lempeä, ja vastasin kohteliaalla kisukreikalla kiitokseni Hänelle. En epäile lainkaan, etteikö Hän todella ole luonnon, lasten ja eläinten suuri ystävä.

Sunnuntaina heräsin keskipäiväunosiltani, kun Joona ja Mähöset sekä Mustapartainen ja Emäntä tulivat kotiin. He puhuivat kaikki yhteen ääneen, kuinka hieno kokemus palvelus oli ollut ja kuinka heitä nyt väsytti - varsinkin kun hotellissa oli ollut palohälytys yöllä, onneksi tosin turha sellainen. Kaikki menivät hetken levolle, ja minä käperryin Mustapartaisen masulle nukkumaan keskipäivätupluurini.

Illansuussa sitten pakkauduttiin taas junaan ja paluumatka Helsinkiin alkoi. Matkan aikana Joonan luona kävi taas luvuton lauma tuttuja ja uusiakin kavereita juttelemassa ja muistelemassa viikonlopun tapahtumia. Kaikilla oli ollut mukavaa ja iloinen puheensorina täytti junan. Annoin junan hurinan ja pyörien kolkkeen tuudittaa itseni uneen, oli mukava muistella unessa patriarkan lämmintä ääntä ja pörheää partaa.